Minulla on hassun muotoinen pää, josta mies jaksaa kaikkien näiden vuosien jälkeenkin vääntää vitsiä (joo, halvat on huvit). Koska suurin osa pipoista saa minut näyttämään vieläkin hullunkurisemmalta, ei auta muu kuin neuloa pipot itse. Pirtsakka syysilma sai pipopuikkoihini vauhtia ja tällä viikolla päähän pääsi uusin ja toistaiseksi ehdottomasti paras neulomani pipo.
Ai mikä tekee siitä parhaan?
Ensinnäkin hyvä pipo on sekä lämmin, luonnonkuituinen että täysin kutittamaton. Tässä on lankana pitkään marinoitunutta Jaegerin Extra Fine Merino Chunkyä, jota ei (tietenkään, nyyh) enää valmisteta. Ihanan pehmeää ja ei kutittele sitten yhtään. Värikin on tuollainen upea grafiitinharmaa, ei liian vaalea eikä liian tumma. Perfetto.
Toisekseen hyvän pipon malli on sopivan rento ja se luo illuusion siitä, ettei pääni ole niin hullunkurinen kuin mitä se todellisuudessa on. Tällainen ylipitkä malli on siihen paras valinta. Pipo pitää myös voida kiepaista päähän sellaisessakin paikassa missä ei ole peiliä lähettyvilläkään ja saada se asettumaan siististi. Tämä toimii, testattu on.
Hyvän pipon neulepinnassa on myös jotakin mielenkiintoa herättävää. Tämän pipon alareunassa on lyhyt resori valepatenttineuletta ja loput helmineuletta. Viimeisillä parilla rivillä kavensin yhteen neuloen edelleen helmineuletta. Tuloksena juuri oikealla tavalla löpsöttävä ja päältä vähän pussittava myssy. Fiiliksen mukaan pipoon voi myös laittaa vähän lisäkoristetta vaikkapa rintakorun tai silkkinauhan muodossa tai antaa sen olla ihan noin. Molempi parempi.
Minä tykkään! Entä sinä? Entäpä minkämallisia pipoja itse käytät?